Perheessä on neljä suuriruokaista ja urheilevaa jäsentä. Kaksi näistä on vielä pituuskasvuvaiheessa. Safkaa menee niin paljon kuin sitä ehtii pöytään kiikuttaa.
Päämuonittaja tykkää ruuan laitosta, mutta välistä se muuttuu muonitukseksi. Se EI OLE kivaa.
Ainaista ruokarumbaa on auttanut etukäteissuunnittelu. Kun olen ryhdikäs, suunnittelen ruuat etukäteen ja teen koko viikon ruokaostokset kerralla. Silloin on ollut helppo vastata kysymykseen: Mitä tänään syödään?
Vuosia sitten olin jopa niin tehokas, että tein koko viikon ruuat sunnuntaina. Paria lajia vähän isompi satsi jääkaappiin odottamaan. Oikein innostuessani tein joka päivälle eri ruuan.
Kohta 15 vuotta olen näitä asioita harjoitellut, ja edelleen suunnittelu on työläin vaihe. Ajatella, jos olisin alusta asti kirjannut kaikki viikkolistat ylös kauppalistoineen ja resepteineen, ei tarttis enää tuskailla suunnittelun kanssa! Sen kun arpois jonkun valmiista listoista ja pyörittäis vaikka samat safkat 2 kk:n välein,
Tämän vuoksi alan nyt kirjaamaan ylös listojani ja reseptejäni.
Yritän muistaa liittää mukaan juniorien kommentit.
Sillä liian usein multa kysytään myös niin äRRRsyttävä kysymys:
Eks sä vois joskus tehdä sellasta ruokaa, jota syödään normiperheissä?
"Normiperheissä" kuulemma syödään nugetteja, kalapuikkoja, hampurilaisia, pitsoja, ranskiksia ja nakkeja.....
Sorry.
Ei käy muonittajalle.
Sitten kun vastaaatte itse omasta muonituksestanne, voitte syödä "normiperheruokaa". Niin kauan kuin minä siitä vastaan, yritän pitää tankkausaineissa edes jonkilaista rotia yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti